Elokuu 2011

Tapaturmat pitävät sitkeästi kärkisijaa 15–24 -vuotiaiden nuorten kuolinsyynä. Vuonna 2009 kuoli tapaturmaisesti 135 nuorta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) hoitoilmoitusrekisterin mukaan nuorten tapaturmista johtuvia sairaalahoitojaksoja oli reilut 8300. Suomessa pieniä lapsia kuolee tapaturmissa vähän nuoriin verrattuna. Ero on selkeä lievemmissäkin tapaturmissa. Mitä tulisi tehdä, jotta tapaturmien nuorille aiheuttamat terveyden menetykset voitaisiin minimoida tehokkaammin?

Tieto ehkäisytyön perustana

Tiedot ja asenteet ovat avainroolissa kaiken ikäisiä koskevassa tapaturmien ehkäisytyössä. Tutkimuksilla ja seurantajärjestelmillä hankitulla perustiedolla voidaan tunnistaa nuorten tapaturmiin liittyviä riskitekijöitä. Tämä tieto tulee saada päättäjien, vanhempien, koulujen, vapaa-ajan ohjaajien ja nuorten itsensä käyttöön. Lopulta nuoren asenne tiedon vastaanottamiseen vaikuttaa siihen, kuinka tiedosta tulee taitoja ja kuinka näitä taitoja käytetään.

Turvallisuuskasvatuksessa koulun perusopetuksella on iso rooli. Parhaillaan tehtävässä selvitystyössä tarkastellaan millaista tapaturmien ehkäisyn oppimateriaalia perusopetuksessa käytetään ja vastaavatko sisällöt olemassa olevia tarpeita. Tapaturmien ehkäisyyn liittyvien oppimateriaalien laajuus ja laadukkuus on jo tässä vaiheessa yllättänyt. Yleisimmät terveyden menetyksen aiheuttajat nuoren eri kasvuympäristöissä ovat vahvasti esillä terveystiedon opintokokonaisuuden materiaaleissa. Lisäksi useat muut oppiaineet täydentävät ja syventävät turvallisuutta koskevaa tietoperustaa.

Nuorten omakohtainen näkemys ja kokemus lähiympäristön vaaranpaikoista ja turvallisuusriskeistä tulisi olla olennainen osa turvallisuuskasvatusta. Uudenlaiset opetustavat voivat saada nuoret pohtimaan aktiivisemmin heitä uhkaavia vaaratilanteita ja kehittämään turvallisia ratkaisuja niihin. Käytännön esimerkeillä voidaan osoittaa tehokkaasti miksi tiettyjä asioita on syytä oppia ja sisäistää. Pelkkä tieto aivovammautumisen riskistä ei välttämättä saa nuorta käyttämään pyöräilykypärää, mutta esimerkiksi aivovammapotilaan tapaaminen tai vierailu ensiapupoliklinikalla yhdistettynä luokassa käytävään keskusteluun asiasta voi olla jo vaikutukseltaan vahvempi.

Tiedosta taidoiksi

Turvallisuuteen liittyvät toimintatavat kehittyvät paitsi tiedon myös käytännön harjoittelun kautta. Nuorilla voi olla huikeat määrät erilaista tietoa, mutta luontaista mahdollisuutta kokeilla asioita käytännössä ei välttämättä kaikilla ole. Koulun resurssit käytännön tasolla tapahtuvaan oppimiseen ovat rajalliset eikä aika välttämättä riitä huomioimaan yksilöitä riittävästi. Lisäksi tapaturmille alttiimmat riskiryhmät vaativat erityistä huomiota. Vastuuta turvallisuuskasvatuksesta on otettava myös vanhempien ja vapaa-ajan toiminnan järjestäjien, joiden tulee olla aktiivisesti yhteistyössä koulun kanssa.

Vastuun jakamisen suhteen on tärkeää, että vanhemmilla on tietoa siitä kuinka kattavaa turvallisuuskasvatusta oma lapsi saa ja mitä asioita hänen kanssaan tulisi opetella yhdessä kotona. Kotona tehtävän turvallisuuskasvatuksen on syytä alkaa jo lapsuudessa edeten asteittain taitojen ja valmiuksien kehittyessä. Esimerkiksi tulenkäsittelyä voidaan harjoitella aluksi yhdessä nuotion sytyttämisellä edeten niin, että myöhemmin kun nuori hallitsee turvallisen tulenkäytön, tietää häkämyrkytyksen vaarat ja osaa toimia tulipalotilanteissa, hän voi huolehtia tulisijan lämmittämisestä kotona tai mökillä.

Muiden nuorten esimerkki vapaa-ajan harrastuksissa on tärkeä. Samoin harrastusten ja ajanvietteiden parissa toimivat ohjaajat ovat usein asennevaikuttajia, joita nuoret kuuntelevat, ja heidän oma toiminta toimii esimerkkinä nuorelle. Myös ohjaajien suhtautuminen esimerkiksi päihteisiin, turvavälineiden käyttämiseen sekä liikennesääntöjen noudattamiseen voivat ratkaisevasti vaikuttaa nuoren asennoitumiseen näihin asioihin. Jos esimerkiksi nuoren jalkapallojoukkue tekee yhteisen päätöksen sitoutumisesta päihteettömyyteen, on hänellä ainakin yksi tärkeä ja sosiaalisesti hyvä syy kieltäytyä päihdekokeilusta. Urheilu- ja harrastusseuroissa, seurakuntien ja järjestöjen sekä kuntien vapaa-ajan toiminnassa voidaan tehdä paljon tapaturmia ennaltaehkäisevää työtä, ja sen merkitystä on tarpeen tuoda voimallisemmin esiin sekä etsiä yhdessä uusia keinoja tarttua nuorten tapaturmiin.

Osallistamalla nuoret mukaan turvallisuuden edistämiseen ja käytännön harjoitteilla ei pelkästään ehkäistä nuorten riskikäyttäytymistä vaan samalla heitä kasvatetaan vastuunkantajiksi, jotka voivat viedä oppimiaan taitoja eteenpäin esimerkiksi kaveri- ja perhepiirissä.

Nuoret huomion kohteena Lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn foorumissa

Olemassa olevaa tietoa, asiantuntemusta ja valmiita hyviä käytäntöjä on tärkeä levittää eri toimijoille, Nuorten turvallisuuden edistämistä sekä toimintaa riskinottajina ja vastuunkantajina pohditaan ensimmäisessä Lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn foorumissa 5.9.2011 Säätytalolla Helsingissä. Tervetuloa mukaan kuulemaan ja keskustelemaan!

 Tapio Imporanta
 Suunnittelija

 Tapaturmat ja toimintakyky -yksikkö, THL

I Lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn foorumi 5.9.2011, Helsinki.